Antti Ahlström, talonpoikaisyrittäjä

Antti Ahlström syntyi vuonna 1827 Merikarvialla maalaisyhteisöön. Vuosien 1866–1874 välisenä aikana varustamotoiminta oli hänen tärkein liikealansa. Merenkulku toi sen alkupääoman, jonka varassa hän saattoi rakentaa sahaimperiuminsa. Noormarkun ruukin osto vuonna 1870 oli merkittävä käännekohta hänen urallaan. Talonpojasta tuli liikemies ja vaikuttaja kansallisella tasolla.

Antin kuoltua liikkeen johtoon siirtyi hänen vaimonsa Eva (1848–1920). Voimakastahtoisen rouvan johdolla yritystoiminta jatkui ennallaan. Askel tuntemattomaan otettiin vasta, kun perheen vanhin poika, Walter (1875–1931), ryhtyi pääjohtajaksi ja perusti miltei ensi työkseen puuhiomon Kauttualle.

Vuonna 1907 yrityksestä muodostettiin Osakeyhtiö. Perheyritys säilyi edelleen, kun suku omisti kaikki osakkeet.

Talvella 1909 Walter Ahlström sai kutsun osallistua tarjouskilpailuun Paul Wahl & Co:n omaisuudesta. Kilpakumppanina oli toinen suuryritys, norjalainen Gutzeit & Co. Maaliskuussa 1910 voitto oli selvä, kun Paul Wahl & Co. sulautettiin A. Ahlström Osakeyhtiöön

Puusta paperiin ja monialayritykseksi

Ensimmäinen maailmansota oli liiketoiminnalle suotuisaa aikaa. Inflaatio söi investointeihin käytetyn lainarahan arvoa ja sodan aikana syntyneet lautavarastot tuottivat huimia voittoja jälleenrakennuksen kiihdyttäessä kysyntää vuonna 1919.

Walter Ahlströmin aikana lakkautettiin suuri osa yhtiön sahayksiköistä. Siirtyminen mekaanisesta puunjalostuksesta kemialliseen ja yhä enemmän paperinvalmistukseen oli uusi suuntaus, kuten lasi- ja konepajateollisuudetkin.

Vuonna 1931 Ahlström-konserni oli Suomen suurin teollisuusyritys. Sillä oli yli 30 tuotantoyksikköä ja yli 5 000 työntekijää, kunnes toinen maailmansota keskeytti 1930-luvun lopussa Suomen talouselämässä alkaneen hyvän kehityskauden. Ahlström menetti Karjalassa sijainneet tuotantolaitoksensa ja metsänsä sekä koki muiden lailla sodanjälkeisen ajan vaikeudet.

Sodan jälkeen Ahlströmillä oli teollista toimintaa Varkaudessa, Karhulassa, Strömforsissa, Iittalassa, Pihlavassa ja Kauttualla. Tuotantolaitoksissa työskenteli vuonna 1948 yhteensä 11 000 henkilöä.

Suurten muutosten 70-luku ja kansainvälistyminen 90-luvulla

Ahlström osti vuonna 1963 italialaisyritys Cartiere Giacomo Bosso S.p.A:n. Yrityskauppa teki Ahlströmistä kansainvälistymisen pioneerin, mutta öljykriisin ja maailman laman jälkeisessä ajassa länsimaiden orgaaninen talouskasvu oli epävakaata. Ympäristönsuojelusta tuli uusi haaste teollisuudelle. Ahlström sai kiitosta jo 1970-luvulla ympäristönsuojelutoimistaan.

Kansainvälistyminen oli 90-luvulla hyvin nopeaa. Vuonna 1985 toimi ulkomailla 17 % Ahlströmin henkilöstöstä, mutta vuonna 1998 jo 73 %. 1990-luvulla yhtiö jakoi liiketoimintansa neljään ryhmään: Ahlstrom Paper Groupiin, Åkerlund & Rausin Groupiin, Ahlstrom Machineryyn ja Ahlström Pumppuihin. Pyropower ja lasiteollisuus myytiin. Ahlstrom Paper Groupin asemaa vahvistettiin hankkimalla mm. Taylorvillen suodatinpaperitehdas USA:sta sekä erikoispapereita valmistava Sibille-Dalle Ranskasta. Krister Ahlström toimi yhtiön pääjohtajana vuosina 1982–1998. Juha Rantanen tuli Ahlström-konsernin pääjohtajaksi 1998.

Keskittyminen ja jakautuminen kolmeksi erilliseksi yhtiöksi

Vuoden 1999 lopulla päätetyn strategian mukaisesti Ahlström keskittyi erikoispapereihin ja -kuitumateriaaleihin. Yhtiö myi osuutensa sähkötarvikekonserni Lexelistä, samoin kuin kaikki voimalaosakkeensa Suomessa. 2000-luvun alussa Ahlström myi pumppuliiketoimintansa, Ahlstrom Machineryn ja Åkerlund & Rausingin. Samanaikaisesti se osti Ascolin erikoispaperitehtaan Italiasta ja amerikkalaisen Dexterin kuitukangasliiketoiminnan.

Konserni jaettiin 30.6.2001 kolmeksi uudeksi erilliseksi yhtiöksi. Teollisen liiketoiminnan ytimen muodostaa Ahlstrom Oyj, joka listautui pörssiin vuonna 2006. Kaksi muuta yhtiötä, sijoitusyhtiö Ahlström Capital Oy ja perheyhtiö A. Ahlström Osakeyhtiö jäivät Ahlström-suvun omistukseen.